Oululainen äidinkielenopettaja Pauliina Rauhala on verrattain uusi tuttavuus Suomen kirjallisuuspiireissä, sillä esikoisteos Taivaslaulu ilmestyi vasta viime vuonna Gummerukselta. Mutta kirja sai saman tien hyvän vastaanoton ja voitti sekä Vuoden kristillisen kirjan palkinnon sekä Blogistanian Finlandia ilmestymisvuonnaan 2013. Viimeisin palkinto siis tuli kirjabloggaajien nettiäänestyksen perusteella, ja tämä oli nyt kolmas vuosi kun Blogistanian Finlandia jaettiin. Ääniä sai kaiken kaikkiaan 61 teosta, joista siis Taivaslaulu sai suurimmat äänet.

Kirja kertoo lestadiolaispariskunnasta Viljasta ja Aleksista, joka on kuin mikä tahansa lestadiolaispari. Lapsia alkaa tulla, koska ehkäisymenetelmät ovat kiellettyjä, mutta sitten Vilja uuvahtaa, ei jaksa enää ja on paeta tiiviistä yhteisöstä. Vasta mielisairaalareissu saa hänet takaisin raiteilleen eikä tulevaisuus näytä enää vankilalta, kiitos hänen miehensä Aleksin, joka uskaltaa ottaa vastuun. Mutta yhteisölle tämä ei sovi ja kaikki tuomitsevat heidän ratkaisunsa. Kirjassa myös kuvataan lestadiolaisten suviseuroja kaikkine auvoineen, onhan kirjan kirjoittanut Rauhala myös lestadiolainen itsekin, joten hän todellakin tietää mistä kirjoittaa vaikka ei enää olekaan aktiivisesti mukana seuran toiminnassa.

Rauhala sanoi itse Iltasanomien haastattelussa, että naisten uupumus ja masennus ovat lestadiolaisliikkeessä vaiettu asia, tabu. Lapsi toisensa jälkeen syntyy ja verottaa äidin voimia ja tilanne on huono, mikäli isästä ei eikä muista naisista löydy tukea. Kirjassaan Rauhala tuo ääneen sen seikan, millaista paheksuntaa saakaan perhe aikaiseksi, jos he uupumusta ehkäistäkseen turvautuvatkin ehkäisykeinoon, ettei lapsia enää tule.
Rauhala on myös itse henkilökohtaisesti nähnyt seuroissa niitä iloisempia perheitä, ja niitä, joissa oltiin jo hieman lannistuttu tilanteeseen jonka syynä todennäköisesti on ollut väsymys. Rauhala oli myös miettinyt, että kuinka pitkälle naiset (ja miehet) voivat uskossaan mennä, ennen kuin tulee raja vastaan.

“Olen vatsani vanki, enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksää kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa.”

Pauliina Rauhala- Taivaslaulu